Joo eli Mysli ei ole muuten kauheasti vaahtistellut mistään, mutta sitten löytyi neidin rakkaus: keittiön karvamatto. Toissailtana se vaahtisti siitä varmaan vartin antaumuksella ja koko siili oli vaahdossa! Hassun näköistä touhua, harmitti kun ei saanut oikein kunnon kuvia siitä.

No, seuraavana iltana eli eilen sitten vierailimme Myslin kanssa taas keittiössä ja hetken viipottelun jälkeen neiti löysi jotain ja alkoi narskuttelemaan ja maiskuttelemaan sitä. Mietin että 'voi ei, mitä se nyt löysi ja toivottavasti ei mitään siilille haitallista'. Mitäkö se sitten löysi? Ehkä nuppineulanpäätä vähän isomman kakkakikkareen koiramme jäljiltä. Se joskus yksin jäädessään kostoksi tekee tarpeensa sille ja näköjään oli vimmaisista puhdistuksista huolimatta jäänyt Myslille pieni "lahja".

Tuijotin ihan kauhuissani kun se rupesi siitä vaahtista vääntämään. Ensinnäkin voitte vain kuvitella hajun ja toisekseen vaahtiksen ulkomuodon. Sellainen ruskea... Tämän jälkeen siili oli todella iloinen mutta haisi aivan kuvottavalle. Vaikka en ole herkkävatsainen ja olen eläinten kanssa kaikenlaisiin eritteisiin tottunut, niin huh meinasi kyllä iltapala tulla ylös aika vauhdilla. Ei siinä muu auttanut kuin siili hanan alle pesulle ja siitä pyyhkeen ja fleecen sisään kuivattelemaan. Se ei kyllä voinut yhtään käsittää, miksi pesin moiset ihastuttavat aromit pois siitä.

Tässäpä pari kuvaa, ensin siitä "normivaahtiksesta" ja sitten toka kuva kakkavaahtiksesta... tosin yritin valkata vähän inhimillisemmän kuvan, on meinaan niin järkyttävän näköiset ne piikit joissain kuvissa... Vieläkin muistuu se haju mieleen, hyh..