ARRR klikkasin väärää kohtaa ja koko pitkä tekstini katosi :C nooo saatte tiivistetyn version :D olemattomat lukijani... xD

Eliiii viikonloppuna olin esittelemässä molempina päivinä siiliständillä siilejä, ilman Mysliä tosin. Hirveästi houkutti ottaa neiti mukaan, mutta päätin säästää sen stressiltä kumminkin. Jos vaikka ensi kerralla saataisiin autokyyti assalle ja näin, jos vaan ajoituksellisesti sopii ja esteitä ei ole niin ensi kerrallakin mukaan olen änkemässä ja mieluusti ottaisin toisena päivänä Mysli-mussunkin. On se vaan niin kaunis neiti, oli hauskaa vertailla sitä mielessään Nokinassuihin, ne on niin eri rakenteisia. Mysli on isompi vaikka painaa saman verran, ja pörröisempi :D

Paljon oli ihmisiä kuhisemassa ständillä ja omatkin aivot jo tottui siihen samojen vastausten latelemiseen. Pitääpä tämä UKK laittaa myös Myslin sivuille, jos joku vaikka sinne eksyy, joka ei siileistä vielä paljoa tiedä. Siilisteiltä tuli myös hurjia ideoita, kuten siilikaapin raahaaminen lavasteeksi ensi ständille :D kukaan ei kyllä ilmoittautunut vapaaehtoiseksi... Ihme juttu. Kieli meinasi mennä solmuun kun piti antaa välillä vastauksia englanniksikin. Se on muuten jännä juttu, jos on suurinpiirtein puhunut äänensä pois suomeksi ja yhtäkkiä alkaa söpöttää englanniksi niin ääni lähtee vielä lisää. Ja aivot kytkeytyy englanniksi ja sitten ei tajua mitään kun seuraava ihminen kysyy jotain suomeksi... Aina yhtä älykäs olo :D

Siilit edustivat hienosti ja Nokinassujahan siellä oli ylivoimaisesti eniten. Oli hauskaa nähdä heidän koko viime pesue äiteineen eli SY Nokinassun Black Star & Possu, Gordon ja Jamie. Lisäksi oli Black Baby, Snoop Hogg, Black Phantom... olikos siinä kaikki? Kaikki ihania piikkinuttuja :) Lisäksi oli jokunen muu lutunen, ainakin Nuunun Sissi eli hienommin SY Piikkipallon Belladonna. Myslille lähti tuliaisiksi mustekalapesä, kolme erilaista kilisevää palloa ja argentiinalaisia torakoita. Kaikki on jo testattu ;)

Väsyhän siinä meinasi tulla kun molempina päivinä piti vielä messuilta lähteä tallille ramboilemaan, mutta oli tosi ihanaa nähdä muita siilistejä ja piikkinuttuja. Jos ei olisi ollut tallivelvoitteita niin olisin varmaan jäänyt roikkumaan koko päiviksi :) Sunnuntaina oli kyllä jalat niin kipeät että huhhuh, ja vielä näin tiistainakin tuntuu vähän.

Tässä vielä jokunen napsaisemani kuva, kaikki sunnuntailta kun en tajunnut lauantaina ottaa kameraa..

 

 

(kuvissa Black Baby eli Zero, Phantom, Jamie, Snoop Hogg, Sissi ja siiliherrasmies jonka nimeä en muista)

Kuvagalleriassa lisää: picasaweb.google.com/116432214174690078824/Siilitapahtumia#

Myslin kanssa arki on rullaillut aika perinteisesti.

Tossa viikon pari sillä oli kiukkuisempia päiviä ja ehkä nelisen päivää sitten se jopa kiukuissaan naksahti minulle. Teini-ikä se vaan taitaa olla. Mysli on sillä tavalla erittäin itsetietoinen neiti että kertoo kyllä heti jos joku asia ei miellytä ja "komentelee". Se heiluttelee vähän otsapiikkejään ja tuhahtelee lyhyesti, kyllähän siitä näkee ettei se tosissaan ole vihainen. Ja välillä kun silittelen sen vatsaa (sellaisina päivinä kun se prinsessalle sopii) se liikuttelee otsapiikkejään vähän epävarman näköisenä siitä, onko se silittely hyvä juttu vai ei. Ne siis vaan "värisevät" eivätkä nouse, mutta neiti harkitsee selvästi :D

Nyt on sitten taas pari päivää neiti ollut jo ihan oma itsensä, ei ole ollut kiukkupuuskia tai muutakaan kummallista. Tossa oli jokusen päivän niin, että vähän jäi ruokaa kippoon, mutta nyt sinne on jääneet vaan ne epämieluisimmat eli jokunen silkkitoukan pala. Myöskin vähän aikaa oli juoksupyörä välillä ihan käyttämättä tai sitten todella vähän juostu, nyt on taas kelvannut. Ollaan kokeiltu toista pyörää, mutta en kyllä usko että johtui pyörästä...

Ärsyttää kun Petshopilla on eri matojen ja muidenkin ruokien kanssa toimitusvaikeuksia.. Olisin halunnut bambumatoja tai pillarsseja, jättiksiä, pikkukatkiksia ja kaikki loppu... Ja en viitsi moneen kertaan tilata, olis meinaan tarvinnut ostaa etanoitakin, ja olin ajatellut kokeilla myös kuoreita... Hohhoi, toivottavasti tulee pian. Onneksi oma matofarmi on jo alkanut tuottaa hyvin matosia. Akaattikotilot on kasvaneet kovasti mutta eivät ole vielä munineet. En tiedä minkä ikäisiä ne tarkalleen ovat joten aika vaikea arvioida, milloin niitä pikkokotiloita uskaltaa odotella..

No mutta, tässä taas Mysliltä tuhinaterkkuja. Pari kuvaa vielä neidistä:

 

 

Eli tosiaan, hyvää ystävänpäivää kaikille!

Itselläni onkin tänään vapaapäivä kun lukio on aivan loppusuorallaan ;) Huomenna tosin englannin kuullunymmärtäminen ennen lukulomaa.. Vähän huolettaa perjantaina lähteä abiristeilylle koska Mysli jää sitten ilman huomiota... Pitää vaan putsata sen kämppä ennen kuin lähden ja laittaa annos esim. minigrip-pussiin että joku antaa sen sitten illalla. Mieskään kun ei ole täällä silloin niin jää vanhempien hommaksi ja he eivät ole Mysliä juuri käsitelleet :C Mutta yhden yön takia on vähän turha viedä hoitoonkaan kun se kuitenkin saa ruoat. Mammaa vaan inhottaa jättää vauva edes yhdeksi yöksi.

Ja piikit tosiaan katkesivat ihan neidin omasta toimesta pureskelemalla ja ongelmanaiheuttajaksi rajasin helokkiöljyn. Nyt kun se on jätetty kylvyistä pois niin pureskeltu alue näyttää paljon paremmalta ja pianhan neiti jo saa kokonaan uuden hienon piikkinutun. Vähän on iho ollut kuiva mutta nyt se taas on pari päivää sitten ollut parempi ilman kummempia toimenpiteitä... Eilen neiti sai taas kylvetyksen ja sen jälkeen iho näytti tosi hyvältä.

Mysli on tehnyt nyt tarpeitaan tosi tunnollisesti hiekkiksiin, jopa niin tunnollisesti että monena päivänä pyörä on ollut ihan puhdas. Eli en tiedä onko se käyttänyt sitä ollenkaan :/ Pirteä ja terve neiti kyllä on ja ruoka maistuu. Tosin ehkä viikko sitten sillä oli hirveä kiukkupäivä, ensimmäistä kertaa naksui ja pysyi tiiviissä pallossa eikä meinannut rauhoittua millään. Ei siinä auttanut muuta kuin kiroileva pallo kaappiin ja se sielläkin vielä pysyi tovin pallona ennen kuin meni vetämään vähän ruokaa naamariin ja painui takaisin pesäänsä.. Annoin sen olla tunnin ja kun se oli hereillä otin sen syliin ja oli jo ihan ok, vähän herkästi meinasivat otsapiikit nousta mutta ei se enää sellaista kiukkukohtausta ollut. Sen jälkeen se oli pari päivää vähän tuhinaherkkä ja sitten taas jo ihan normaali itsensä.

Tuossa pari päivää sitten sängyllä kokeeseen lukiessani annoin sen möyriä ison hupparini sisään ja se päätti tehdä t-paitani kainalosta vaahtiksia. Piru että kutitti :D Sen jälkeen se kaivautui selkäpuolelleni tyynyn päälle nukkumaan ja siitä onkin tullut neidin uusi lempipaikka. Se jo erittäin rauhassa nukkuu sylissäni, on vaan niin söpö että on vaikea olla kurkkimatta ja häiritsemättä toisen kauneusunia :D Se on niin söpö pieni uinuva kerä. Mahan rapsutus ei vieläkään ole Myslin mielestä kauhean kivaa mutta leukaa saa kyllä rapsutella. Tuossa jo loppui chinchillahiekka ja Myslillä oli pari päivää kissanhiekkaa ennen kuin sain hankittua lisää, ja kun laitoin taas chinchillahiekkaa neiti antaumuksellisesti kylpi koko yön :D

Siinäpä nyt taas pitkät pätkät kuulumisia :)

Kaikenlaista turinointia minulla oli jaettavaksi, mutta en muista juuri nyt varmaan puoliakaan...

Ensinnäkin Mysli on alkanut ahkerasti käyttää vessaansa eli orjan siivousurakat eivät enää ole niin mittavia. Ruoka maistuu hyvin nams, meinasi neiti jopa alkaa lihotakin. Tarkkaa hommaa ja kun yritän olla niin tunnollinen ja vahdin tuota silmäterääni neuroottisesti niinjoo.

Jauhiskoppikset eivät ole ainakaan toistaiseksi saaneet aikaan pikkujauhiksia, mutta toivottavasti pian... Maanantaina tähän talouteen tulee kaksi akaattikotiloa, kihlattuni nimesi ne jo etukäteen Svisnuksi ja Spisnuksi. Tähän vuodenaikaan lannoittamattoman turpeen saaminen vaan on erittäin kiven alla, saa nähdä joudunko nöyrtymään ja ostamaan Faunattaren järkyttävän ylihinnoiteltuja pusseja...

Tilasin loppuviikosta Myslille lisää ruokaa ja sain taas kuunnella miten kallis eläin minulla onkaan... :/ Samalla tulee seepiansuomu aksuille. Odottelen niitä saapuviksi maanantaina. Yritin elätellä ajatusta siitä, että kasvattaisin myös sirkkoja, mutta toistaiseksi se on saanut erittäin ynseän vastaanoton. Nimenomaan jamaikalaisia sirkkoja kun ne ovat hiljaisempia, niitä vaan tuntuu olevan suhteellisen vaikea hankkia...

Ja sitten pääsemme polttavaan aiheeseen... Mysli on siis minulla ollessaan katkonut piikkejään vasemmasta kyljestään ja tulen pian hulluksi kun ne keksi, mihin se saa ne rikki. Arrr. Otin kämpästä paljon kuvia ja näytin niitä kasvattajalle + muille siili-ihmisille facebookissa ja lisäksi laitoin keskustelutöpön pystyyn Siiliyhdistyksen foorumille... Josko tähän joku selvyys saataisiin. Paketoin kohta koko eläimen pumpuliin ettei se satuta itseään :( Tosin ei se ole aiemmin aristanut kohtaa, mutta mielestäni tänään vähän... Jatkan asian seurailua tarkkana kuin porkkana... Piikit onneksi vaihtuvat pian ja se saa ehjät tilalle, mutta toivottavasti se ei riko niitäkin...

Jos luet tätä ja harkitset vasta siilin hankkimista, niin varaudu sitten pieniinsuuriin murheisiin ja sydän syrjällään oloon... Itse olin varautunut mutta tämä on silti ihan kamalaa...

Mysli täyttää 27. päivä 5kk, ei enää kauan kun se lähtee mammailemaan...

 

Joo eli Mysli ei ole muuten kauheasti vaahtistellut mistään, mutta sitten löytyi neidin rakkaus: keittiön karvamatto. Toissailtana se vaahtisti siitä varmaan vartin antaumuksella ja koko siili oli vaahdossa! Hassun näköistä touhua, harmitti kun ei saanut oikein kunnon kuvia siitä.

No, seuraavana iltana eli eilen sitten vierailimme Myslin kanssa taas keittiössä ja hetken viipottelun jälkeen neiti löysi jotain ja alkoi narskuttelemaan ja maiskuttelemaan sitä. Mietin että 'voi ei, mitä se nyt löysi ja toivottavasti ei mitään siilille haitallista'. Mitäkö se sitten löysi? Ehkä nuppineulanpäätä vähän isomman kakkakikkareen koiramme jäljiltä. Se joskus yksin jäädessään kostoksi tekee tarpeensa sille ja näköjään oli vimmaisista puhdistuksista huolimatta jäänyt Myslille pieni "lahja".

Tuijotin ihan kauhuissani kun se rupesi siitä vaahtista vääntämään. Ensinnäkin voitte vain kuvitella hajun ja toisekseen vaahtiksen ulkomuodon. Sellainen ruskea... Tämän jälkeen siili oli todella iloinen mutta haisi aivan kuvottavalle. Vaikka en ole herkkävatsainen ja olen eläinten kanssa kaikenlaisiin eritteisiin tottunut, niin huh meinasi kyllä iltapala tulla ylös aika vauhdilla. Ei siinä muu auttanut kuin siili hanan alle pesulle ja siitä pyyhkeen ja fleecen sisään kuivattelemaan. Se ei kyllä voinut yhtään käsittää, miksi pesin moiset ihastuttavat aromit pois siitä.

Tässäpä pari kuvaa, ensin siitä "normivaahtiksesta" ja sitten toka kuva kakkavaahtiksesta... tosin yritin valkata vähän inhimillisemmän kuvan, on meinaan niin järkyttävän näköiset ne piikit joissain kuvissa... Vieläkin muistuu se haju mieleen, hyh..