Eliiii viikonloppuna olin esittelemässä molempina päivinä siiliständillä siilejä, ilman Mysliä tosin. Hirveästi houkutti ottaa neiti mukaan, mutta päätin säästää sen stressiltä kumminkin. Jos vaikka ensi kerralla saataisiin autokyyti assalle ja näin, jos vaan ajoituksellisesti sopii ja esteitä ei ole niin ensi kerrallakin mukaan olen änkemässä ja mieluusti ottaisin toisena päivänä Mysli-mussunkin. On se vaan niin kaunis neiti, oli hauskaa vertailla sitä mielessään Nokinassuihin, ne on niin eri rakenteisia. Mysli on isompi vaikka painaa saman verran, ja pörröisempi :D

Paljon oli ihmisiä kuhisemassa ständillä ja omatkin aivot jo tottui siihen samojen vastausten latelemiseen. Pitääpä tämä UKK laittaa myös Myslin sivuille, jos joku vaikka sinne eksyy, joka ei siileistä vielä paljoa tiedä. Siilisteiltä tuli myös hurjia ideoita, kuten siilikaapin raahaaminen lavasteeksi ensi ständille :D kukaan ei kyllä ilmoittautunut vapaaehtoiseksi... Ihme juttu. Kieli meinasi mennä solmuun kun piti antaa välillä vastauksia englanniksikin. Se on muuten jännä juttu, jos on suurinpiirtein puhunut äänensä pois suomeksi ja yhtäkkiä alkaa söpöttää englanniksi niin ääni lähtee vielä lisää. Ja aivot kytkeytyy englanniksi ja sitten ei tajua mitään kun seuraava ihminen kysyy jotain suomeksi... Aina yhtä älykäs olo :D

Siilit edustivat hienosti ja Nokinassujahan siellä oli ylivoimaisesti eniten. Oli hauskaa nähdä heidän koko viime pesue äiteineen eli SY Nokinassun Black Star & Possu, Gordon ja Jamie. Lisäksi oli Black Baby, Snoop Hogg, Black Phantom... olikos siinä kaikki? Kaikki ihania piikkinuttuja :) Lisäksi oli jokunen muu lutunen, ainakin Nuunun Sissi eli hienommin SY Piikkipallon Belladonna. Myslille lähti tuliaisiksi mustekalapesä, kolme erilaista kilisevää palloa ja argentiinalaisia torakoita. Kaikki on jo testattu ;)

Väsyhän siinä meinasi tulla kun molempina päivinä piti vielä messuilta lähteä tallille ramboilemaan, mutta oli tosi ihanaa nähdä muita siilistejä ja piikkinuttuja. Jos ei olisi ollut tallivelvoitteita niin olisin varmaan jäänyt roikkumaan koko päiviksi :) Sunnuntaina oli kyllä jalat niin kipeät että huhhuh, ja vielä näin tiistainakin tuntuu vähän.

Tässä vielä jokunen napsaisemani kuva, kaikki sunnuntailta kun en tajunnut lauantaina ottaa kameraa..

(kuvissa Black Baby eli Zero, Phantom, Jamie, Snoop Hogg, Sissi ja siiliherrasmies jonka nimeä en muista)

Kuvagalleriassa lisää: picasaweb.google.com/116432214174690078824/Siilitapahtumia#

Tossa viikon pari sillä oli kiukkuisempia päiviä ja ehkä nelisen päivää sitten se jopa kiukuissaan naksahti minulle. Teini-ikä se vaan taitaa olla. Mysli on sillä tavalla erittäin itsetietoinen neiti että kertoo kyllä heti jos joku asia ei miellytä ja "komentelee". Se heiluttelee vähän otsapiikkejään ja tuhahtelee lyhyesti, kyllähän siitä näkee ettei se tosissaan ole vihainen. Ja välillä kun silittelen sen vatsaa (sellaisina päivinä kun se prinsessalle sopii) se liikuttelee otsapiikkejään vähän epävarman näköisenä siitä, onko se silittely hyvä juttu vai ei. Ne siis vaan "värisevät" eivätkä nouse, mutta neiti harkitsee selvästi :D

Nyt on sitten taas pari päivää neiti ollut jo ihan oma itsensä, ei ole ollut kiukkupuuskia tai muutakaan kummallista. Tossa oli jokusen päivän niin, että vähän jäi ruokaa kippoon, mutta nyt sinne on jääneet vaan ne epämieluisimmat eli jokunen silkkitoukan pala. Myöskin vähän aikaa oli juoksupyörä välillä ihan käyttämättä tai sitten todella vähän juostu, nyt on taas kelvannut. Ollaan kokeiltu toista pyörää, mutta en kyllä usko että johtui pyörästä...

Ärsyttää kun Petshopilla on eri matojen ja muidenkin ruokien kanssa toimitusvaikeuksia.. Olisin halunnut bambumatoja tai pillarsseja, jättiksiä, pikkukatkiksia ja kaikki loppu... Ja en viitsi moneen kertaan tilata, olis meinaan tarvinnut ostaa etanoitakin, ja olin ajatellut kokeilla myös kuoreita... Hohhoi, toivottavasti tulee pian. Onneksi oma matofarmi on jo alkanut tuottaa hyvin matosia. Akaattikotilot on kasvaneet kovasti mutta eivät ole vielä munineet. En tiedä minkä ikäisiä ne tarkalleen ovat joten aika vaikea arvioida, milloin niitä pikkokotiloita uskaltaa odotella..

No mutta, tässä taas Mysliltä tuhinaterkkuja. Pari kuvaa vielä neidistä:

Itselläni onkin tänään vapaapäivä kun lukio on aivan loppusuorallaan ;) Huomenna tosin englannin kuullunymmärtäminen ennen lukulomaa.. Vähän huolettaa perjantaina lähteä abiristeilylle koska Mysli jää sitten ilman huomiota... Pitää vaan putsata sen kämppä ennen kuin lähden ja laittaa annos esim. minigrip-pussiin että joku antaa sen sitten illalla. Mieskään kun ei ole täällä silloin niin jää vanhempien hommaksi ja he eivät ole Mysliä juuri käsitelleet :C Mutta yhden yön takia on vähän turha viedä hoitoonkaan kun se kuitenkin saa ruoat. Mammaa vaan inhottaa jättää vauva edes yhdeksi yöksi.

Ja piikit tosiaan katkesivat ihan neidin omasta toimesta pureskelemalla ja ongelmanaiheuttajaksi rajasin helokkiöljyn. Nyt kun se on jätetty kylvyistä pois niin pureskeltu alue näyttää paljon paremmalta ja pianhan neiti jo saa kokonaan uuden hienon piikkinutun. Vähän on iho ollut kuiva mutta nyt se taas on pari päivää sitten ollut parempi ilman kummempia toimenpiteitä... Eilen neiti sai taas kylvetyksen ja sen jälkeen iho näytti tosi hyvältä.

Mysli on tehnyt nyt tarpeitaan tosi tunnollisesti hiekkiksiin, jopa niin tunnollisesti että monena päivänä pyörä on ollut ihan puhdas. Eli en tiedä onko se käyttänyt sitä ollenkaan :/ Pirteä ja terve neiti kyllä on ja ruoka maistuu. Tosin ehkä viikko sitten sillä oli hirveä kiukkupäivä, ensimmäistä kertaa naksui ja pysyi tiiviissä pallossa eikä meinannut rauhoittua millään. Ei siinä auttanut muuta kuin kiroileva pallo kaappiin ja se sielläkin vielä pysyi tovin pallona ennen kuin meni vetämään vähän ruokaa naamariin ja painui takaisin pesäänsä.. Annoin sen olla tunnin ja kun se oli hereillä otin sen syliin ja oli jo ihan ok, vähän herkästi meinasivat otsapiikit nousta mutta ei se enää sellaista kiukkukohtausta ollut. Sen jälkeen se oli pari päivää vähän tuhinaherkkä ja sitten taas jo ihan normaali itsensä.

Tuossa pari päivää sitten sängyllä kokeeseen lukiessani annoin sen möyriä ison hupparini sisään ja se päätti tehdä t-paitani kainalosta vaahtiksia. Piru että kutitti :D Sen jälkeen se kaivautui selkäpuolelleni tyynyn päälle nukkumaan ja siitä onkin tullut neidin uusi lempipaikka. Se jo erittäin rauhassa nukkuu sylissäni, on vaan niin söpö että on vaikea olla kurkkimatta ja häiritsemättä toisen kauneusunia :D Se on niin söpö pieni uinuva kerä. Mahan rapsutus ei vieläkään ole Myslin mielestä kauhean kivaa mutta leukaa saa kyllä rapsutella. Tuossa jo loppui chinchillahiekka ja Myslillä oli pari päivää kissanhiekkaa ennen kuin sain hankittua lisää, ja kun laitoin taas chinchillahiekkaa neiti antaumuksellisesti kylpi koko yön :D

Siinäpä nyt taas pitkät pätkät kuulumisia :)

Ensinnäkin Mysli on alkanut ahkerasti käyttää vessaansa eli orjan siivousurakat eivät enää ole niin mittavia. Ruoka maistuu hyvin nams, meinasi neiti jopa alkaa lihotakin. Tarkkaa hommaa ja kun yritän olla niin tunnollinen ja vahdin tuota silmäterääni neuroottisesti niinjoo.

Jauhiskoppikset eivät ole ainakaan toistaiseksi saaneet aikaan pikkujauhiksia, mutta toivottavasti pian... Maanantaina tähän talouteen tulee kaksi akaattikotiloa, kihlattuni nimesi ne jo etukäteen Svisnuksi ja Spisnuksi. Tähän vuodenaikaan lannoittamattoman turpeen saaminen vaan on erittäin kiven alla, saa nähdä joudunko nöyrtymään ja ostamaan Faunattaren järkyttävän ylihinnoiteltuja pusseja...

Tilasin loppuviikosta Myslille lisää ruokaa ja sain taas kuunnella miten kallis eläin minulla onkaan... :/ Samalla tulee seepiansuomu aksuille. Odottelen niitä saapuviksi maanantaina. Yritin elätellä ajatusta siitä, että kasvattaisin myös sirkkoja, mutta toistaiseksi se on saanut erittäin ynseän vastaanoton. Nimenomaan jamaikalaisia sirkkoja kun ne ovat hiljaisempia, niitä vaan tuntuu olevan suhteellisen vaikea hankkia...

Ja sitten pääsemme polttavaan aiheeseen... Mysli on siis minulla ollessaan katkonut piikkejään vasemmasta kyljestään ja tulen pian hulluksi kun ne keksi, mihin se saa ne rikki. Arrr. Otin kämpästä paljon kuvia ja näytin niitä kasvattajalle + muille siili-ihmisille facebookissa ja lisäksi laitoin keskustelutöpön pystyyn Siiliyhdistyksen foorumille... Josko tähän joku selvyys saataisiin. Paketoin kohta koko eläimen pumpuliin ettei se satuta itseään :( Tosin ei se ole aiemmin aristanut kohtaa, mutta mielestäni tänään vähän... Jatkan asian seurailua tarkkana kuin porkkana... Piikit onneksi vaihtuvat pian ja se saa ehjät tilalle, mutta toivottavasti se ei riko niitäkin...

Jos luet tätä ja harkitset vasta siilin hankkimista, niin varaudu sitten pieniinsuuriin murheisiin ja sydän syrjällään oloon... Itse olin varautunut mutta tämä on silti ihan kamalaa...

Mysli täyttää 27. päivä 5kk, ei enää kauan kun se lähtee mammailemaan...

No, seuraavana iltana eli eilen sitten vierailimme Myslin kanssa taas keittiössä ja hetken viipottelun jälkeen neiti löysi jotain ja alkoi narskuttelemaan ja maiskuttelemaan sitä. Mietin että 'voi ei, mitä se nyt löysi ja toivottavasti ei mitään siilille haitallista'. Mitäkö se sitten löysi? Ehkä nuppineulanpäätä vähän isomman kakkakikkareen koiramme jäljiltä. Se joskus yksin jäädessään kostoksi tekee tarpeensa sille ja näköjään oli vimmaisista puhdistuksista huolimatta jäänyt Myslille pieni "lahja".

Tuijotin ihan kauhuissani kun se rupesi siitä vaahtista vääntämään. Ensinnäkin voitte vain kuvitella hajun ja toisekseen vaahtiksen ulkomuodon. Sellainen ruskea... Tämän jälkeen siili oli todella iloinen mutta haisi aivan kuvottavalle. Vaikka en ole herkkävatsainen ja olen eläinten kanssa kaikenlaisiin eritteisiin tottunut, niin huh meinasi kyllä iltapala tulla ylös aika vauhdilla. Ei siinä muu auttanut kuin siili hanan alle pesulle ja siitä pyyhkeen ja fleecen sisään kuivattelemaan. Se ei kyllä voinut yhtään käsittää, miksi pesin moiset ihastuttavat aromit pois siitä.

Tässäpä pari kuvaa, ensin siitä "normivaahtiksesta" ja sitten toka kuva kakkavaahtiksesta... tosin yritin valkata vähän inhimillisemmän kuvan, on meinaan niin järkyttävän näköiset ne piikit joissain kuvissa... Vieläkin muistuu se haju mieleen, hyh..

Aika on mennyt kauhean nopeasti, Myslikin täytti pari päivää sitten hurjat 4kk! Neiti on kotiutunut todella hyvin ja heräilee jo normaalimpiin aikoihin eikä enää niin häiriydy normaalista melusta. Vaikka se on ollut minulla alle kuukauden niin en voisi kuvitellakaan luopuvani siitä ja ajatus siitä, että se lähtee kolmeksi kuukaudeksi mammailemaan kasvattajalle kirpaisee jo nyt.. Mutta joka päivästä pitää nauttia ja elän toivossa (niin kuin varmaan kaikki siilin orjat) että Mysli tekee siilien ikäennätyksen ja pötkii vielä vaikka miten pitkälle! Siinähän ei jokunen kuukausi sitten enää niin paljon paina..

Painosta puheen ollen neiti on nyt intoutunut niin juoksupyörästään että on pitänyt pitää tarkassa syynissä tuota painoa, se meinasi jopa kääntyä vähän laskuun! Lisäsin sitten ruoka-annosta ja sitten neiti taas rauhoitti vähän pyörän käyttöä ja kuppiin oli vähän ruokaa jäänytkin. Olen kuullut monilta että siilit söisi ruokaa niin paljon kuin vain antaisi mutta ei Mysli. Se syö niin paljon kuin tarvitsee ja loput jää sitten kuppiin. Yleensä kyllä menee kaikki mutta toisinaan sinne jää vähän. Lisäksi se tekee aika usein sitä että se syö vähän, menee hetkeksi nukkumaan, herää sitten rellestämään ja syö lisää myöhemmin. Muuten kaikki on maistunut todella hyvin, paitsi kuivatut silkkitoukat. Niitä se ei syö ihan sama mitä niille tekee (kaikkea on kokeiltu..). Olen sitkeästi jatkanut tarjoilua, kyllä sille joskus sattuu niin kova nälkä että silkkitoukkakin menee alas. Lisäksi eilen sai ekaa kertaa keitettyä kanaa (en tiedä onko saanut kasvattajan luona) ja se meni aika nirsosti alas, oli se sitä vähän maistanut mutta ei kummempaa. Mamma kun vaivalla kokkasi! Ostoslistalla olisi myös porkkanasosetta, saa nähdä minkä tuomion se saa prinsessalta. Ykkösherkkua ovat ehdottomasti jauhiskoppikset ja bambumadot. Etanat ja jauhelihakin on aikamoista herkkua ja elävät jauhikset usein. Alkuun neiti ei tajunnut ollenkaan elävien jauhisten päälle, mutta sitten kun se hoksasi että nehän on hyviä niin hyvä kun ei lähteneet pinsetitkin mukana! 

Eilen Mysli sulatti orjansa sydämen tekemällä ensimmäisen kunnon raadon <3 Se on siis aina antanut katsoa ja koskea, mutta sillä on vaan aina niin pirunmoinen kiire. Eilen se jäi tassupyykin jälkeen köllöttelemään ja katseli minua ja sain rauhassa kuivailla tassuja ja katsella kynsiä kun mietin että pitäisikö niitä pikkuhiljaa ihan vähän leikata. Muutenkin se kyllä selvästi tuntee minut jo ja olen ainoa joka saa prinsessan pyhiä otsapiikkejä silittää. Kyllä se välillä puhisee minullekin ihan perus silittelystä, Mysli on meinaan sellainen komentaja välillä että huhhuh :D mutta kun sille ei anna periksi ja jatkaa sylittelyä niin se rauhoittuu nopeasti. Palloksi se ei mene juuri koskaan ja niinäkin harvoina kertoina se ei malta pysyä pallona kauaa vaan kiertyy nopeasti auki ja nuuskuttaa että kukas se siinä. Se ei ole kertaakaan poksunut tai naksunut tai kiroillut, kunhan välillä tuhisee :D Se ei esim. ollenkaan arvosta että sen fleecejä siirrellään kun se on sylissä. Se käpertyy syliin nukkumaan, ruopsuttaa itselleen välillä sopivampaa kohtaa ja tulee aina välillä kurkkaamaan ja menee takaisin.

Sen lattialla vilistely on ollut aika rajattua kun näin talvipakkasilla huoneeni lattia on tosi viileä. Olen levitellyt sille fleeceä ja pyyhettä vähän eristämään ja rajannut taulupohjilla (ei ole oikein muitakaan välineitä tällä hetkellä x>) vähän pienempää aluetta kun se on niin nopea vilahtamaan piiloon. Se vipeltää aikansa mutta kun sen nappaa syliin niin se yleensä jää siihen onnellisena kököttämään ja lämmittelemään tassuja. Välillä pesun ja kipittelyn jälkeen kun laittaa siilin fleecepussukkaan ja antaa sen kölläillä lämpöpullon päällä niin se on aivan onnessaan. Yleensä sillä on kiire vähintään möngerrellä fleecessään mutta lämpöpullon päällä se makoilee ihan rauhassa. Aitaus on vielä työn alla juuri sen takia kun kaapissa pysyy lämpö todella hyvin (n. 3-5 astetta lämpimämpänä kuin muussa huoneessa) ja sitten aitaus pitäisi jotenkin saada eristettyä järkevästi.. Olen miettinyt sellaista esim. teltoissa käytettävää solumuovipohjaa ja siihen jotain vilttiä ja yöksi työ minun 10h lämpöä pitävä lämpötyyny, mutta meidän rakennusmestarilla on ollut kamala kiire kun kylpyhuone on kokonaan remontissa ollut nyt jo jokusen kuukauden niin kun Myslillä ei kuitenkaan mitään hätää ole niin se ei ole ykkösprioriteetti niin kuin sen orja toivoisi.

Mysli on muuten aikamoinen sisustaja! Se siirtelee kaikkia kevyitä tavaroitaan ihan uusiin paikkoihin. Katseltuani jokusen kerran epätoivoisia yrityksiä siirtää hiekkalaatikkoa, siirsin sitä vähän ja sen jälkeen neiti on kylpenyt kahta kauheammin! Lisäksi se rakastaa pientä kilipalloaan, joka yö se työntelee sitä ja parhaimmillaan raahailee kerrosten välillä. Vessassakin se on alkanut käydä, alkuun tarpeet oli milloin missäkin. Luulen että se sottasi, kun kämppä ei haissut tarpeeksi omalta. Juoksupyörä on kyllä usein aika järkyttävän näköinen aamulla, mutta on sinne hiekkikseenkin tehty. Chinchillahiekkaa neiti käyttää kylpemiseen, kristallihiekkaa vessaan. Pesua neiti ei kyllä arvosta ja yleensä se kostetaan vääntämällä pökäleet orjan syliin tai pissaamalla. Joskus riittää pelkkä veden lorina jos vaikka juon tai pesen käsiä. Pesun ajaksi ei kuitenkaan mene palloksi tai tuhise, on vaan kiirekiirekiire. Mysli on kiireinen bisnesnainen nääs :D

Sitten neidillä on sellainen todella mainio tapa venytellä; se kiipeää rappusiaan, ottaa sieltä yläpäästä kynsillä kiinni ja venyttää itsensä koko pituuteen. Tässä muuten ymmärtää sen, mitä tarkoitetaan kun sanotaan, että siili on yllättävän pitkä eläin! Joskus se jopa päästää takatassut irti ja roikkuu siinä jalat ihan pötköllään. Pitää yrittää saada joskus kuva, jouduin vaan palauttamaan hienomman kameran oikealle omistajalleen kun se oli jouluun asti lainassa vain.

Hmm.. Eiköhän tässä nyt ollut taas turinaa tarpeeksi, yritän muistaa päivitellä taas piakkoin. Päivät vaan vilahtaa ohi suorastaan...Tässä vielä pieni kuvaslide neidistä:

Darinan hain kotiin 12.12. kun oltiin saatu kaappi pikaisesti valmiiksi. Neiti on nyt siis ollut täällä jo melkein viikon!

Darinaa päätin kutsua Mysliksi :) Vielä neiti on vähän ujo eikä oikein meinaa tulla näytille kuin vasta erittäin myöhään itsenäisesti, mutta on todella rohkea ja utelias. Mysli on jo esitellyt minulle siilinomistajuuden herkut, kuten ympäriinsä levitellyt sirkan koivet, kylpyhiekan jota löytyy joka paikasta, juoksupyörästä sovelletun "paskalingon" ja muita sattumuksia. Lempivirikkeitä on neidin mukana tullut kissan helinäpallo ja chinchillahiekalla täytetty kulmavessa. Juoksupyöräkin on ollut käytössä.

Tänään siskoni oli perheineen Mysliä ihailemassa ja täytyy kyllä sanoa että äipän sydän ihan paisui ylpeydestä kun neiti hurmasi kaikki rohkeudellaan ja uteliaisuudellaan! Vaikka nyt alkupäivät sain vähän tuhinoita osakseni eikä paijauskaan neidille ole kaikkina päivinä ihan sopinut, sai tänään kaikki silittää ja lääppiä ja neiti ei korvaansa lotkauttanut vaikka kulki sylistä toiseen ihailtavana. Antoi jopa minun silittää otsapiikkejään, vaikka muut eivät saaneet koskea. Teki tänään myös ekan kerran kakat ja pissit ennen käsittelyä vessalootaan eikä satunnaiseen paikkaan tai ihailijansa syliin x>

Hyvin on siis alku mennyt ja toivottavasti menee jatkokin <3

Hetken tuijoteltuani niitä ilmareikiä ja matojen kokoa päädyin vetämään vielä varmuudeksi sukkahousuhupun siihen päälle... Jätkäni ei suostu tulemaan muutamaa metriä lähemmäksi ja äitinikin esitti huolensa matojen pysymisestä purkista. Eikö ne nyt tajua että ei ne munkaan mielestä mitään maailman ihanimpia otuksia ole? Heti alkuun sain pöydän ja käsien desinfiointivimman, mutta tuijoteltuani hetken matoja niihin jo vähän tottui.

Tänään kaivelin niitä eilisiä porkkanoita sieltä... Ei ollut pinsettejä siihen hätään ja käsiäni en sinne työnnä, joten nappasin aseeksi siilin kulmavessan mukana tulleen pikkulapion... sillä sai ihan kätevästi tongittua suurimmat porkkanat sieltä. Ja lisäsin vähän tänään ostamiani kauraleseitä sinne kun jäi ehkä vähän ohueksi se kerros eilisillä eväillä. En tiedä onko se nytkään täydellinen mutta kohta ne jo pursuais sieltä :O Pitää lisäillä vielä ehkä jokunen munakennonpala kunhan tosta vapautuu, olivat aika kovassa huudossa meinaan! Tuijotin sitä boksia ennen kannen avaamista varmaan 15min mutta ei ne nyt IHAN niin hirveitä ole. Ei kyllä söpöjäkään, mutta siedettäviä. Ja taas tuli desinfioitua kädet...

En muuten ollut tajunnutkaan miten pirun paljon 50g matoja onkaan... Jos olisin ottanut sen 100-200g mitä jotkut siiliyhdistyksen foorulla suosittelivat niin mähän hukkuisin niihin matoihin! Ei ne ois varmaan ees mahtunut noihin mun säälittäviin karkkilootiin... Huhhuh.

Ja ei se siilien ihaileminen siellä messuilla kyllä ainakaan tätä siilivauvakuumetta helpottanut...

Ehkä uskallan paljastaa että koko tämän siilinhankintaprojektin ajan olen vahvasti toivonut että saisin poikasen nimenomaan Nokinassuilta ja sieltä on kuulunut jännittäviä uutisia! Nokinassun Star sai poikasia 19.11. aamuyöstä, ovat nyt laskujeni mukaan 3vrk. Eka jännitettiin sitä että onko Star raskaana, sitten hirvittävä jännitys synnytyksestä ja nyt kamala jännitys siitä että montako poikasta siellä on, meneekö kaikki hyvin ja saanko oman pikkuiseni. Toiveet on kovat. Uskallan myös ehkä julkistaa että olen tässä syyskuusta asti miettinyt monen pähkäilyn jälkeen että sukupuoleen katsomatta mun vaavin kutsumanimeksi tulee mitä todennäköisimmin Mysli.

Niin ja se lämpömatto saapui tuossa viime viikolla yhtenä kappaleena ja toimivana! Matoja pitäisi alkaa pikkuhiljaa kasvatella... Menee kyllä hetki että niihin koppiksiin tottuu. En ole hämähäkkikammoinen mutta koppakuoriaiset ällöttävät, ei niinkään ne madot. Jos siitä ei tule mitään niin pitää sitten aina ostaa eläviä matoja ja tankkailla niitä ja pakastaa sitten/syöttää osa elävinä. Mutmut enköhän pääse tästä yli ja saa vakuutettua äitinikin siitä että ötökät eivät pääse karkuun. En minäkään niitä petikaveriksi kyllä kaipaa.

Ensi lauantaina lemmikkimessuille siilejä katselemaan.